Huomasin hiukan huolimattomasti kirjoitetun pätkän Provokaatioita-kirjoituksessani (ai yhden vain? toim.huom.), jota täsmennän:
"Vastaväite voisi wittgensteinilaisittain olla, että mitä väliä sanoilla on, sillä sanan käsitesisältö on siinä miten sanaa käytämme. Tämä on osittain totta, ja tästä näkökulmasta äsken sosialidemokratiaakin katsoinkin, mutta osatotuus ei ole totuus. Käsite sisältää merkityksiä, jotka ovat analysoitavissa sanoista, kuten ’kapitalismin’, ’sosialidemokratian’ tai minkä tahansa muun käsitteen kohdalla. "
Analyysi on tietenkin luonteeltaan historiallisetymologinen, ei metafyysinen. Sanoille en siis pyri asettamaan mitään maagista voimaa, joka tulisi niihin meidän (kielen käyttäjien) ulkopuolelta. Magiaa on aivan riittämiin kielen muodostumisprosessissakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Maagista. Kovaa settiä.
Tähän suvaitsevaisuus-teemaan kuuluu tuttu lause: "En mä mikään rasisti ole, mutta..." Tai vaihtoehtoisesti: "En mä rasisti ole, mutta mustalaiset...". Tavallaan siis hävetään ensin omia mielipiteitä ennen kuin ne tuodaan esiin.
Ennakkoluulottomuus on hyvä sana. Vielä, kun olisi runsaasti konkreettisia keinoja, joilla sitä saataisiin lisää. Kasvatus, kasvatus ja kasvatus - lienee yksi vastaus.
Totta, kasvatus on olennainen tekijä tässä asiassa. Kotoa saadut vaikutteet kantavat läpi elämän. Esimerkki on ensisijainen vaikutin, kiellon kautta oppiminen onkin paljon vaikeampi juttu. Lapselle pitää antaa mahdollisuus kehittyä ennakkoluuottomaksi eikä vain "rasismin vastustajaksi". Päivittely harvoin auttaa mitään, omaan toimintaan keskittyminen sitten sitäkin enemmän.
Lähetä kommentti