Menetetty mielekkyys (julkaistu Debatissa 1/08)

Tarinan klassinen muoto on keskeinen elokuvan lukemisen työväline. Mitä käy, jos klassista muotoa rikotaan, mitä meille jää jäljelle? Pyrimme sopeutumaan, mutta ennakko-oletukset istuvat niin syvällä, ettemme pysty seuraamaan johtolankoja. Niin kutsuttu järkevyytemme estää meitä astumaan uuteen maailmaan, uudenkaltaisen johdonmukaisuuden piiriin.

Coenin veljesten Menetetty maa on trilleri, jossa konventiot saavat kyytiä. Peruskuvioltaan elokuva on varsin tyypillinen trilleri: siinä jahdataan rahasalkkua, jonka arvo on yhtä monta henkeä kuin sen saavuttaminen vaatii. Pian käy kuitenkin ilmi, etteivät vanhat lait päde. John Fordin ohjauksissa villi länsi oli vielä täynnä sääntöjä, joita noudatettiin, vaikka barbaarius uhkasikin; kunnialla oli arvonsa, eikä lurjustelusta lopulta päässyt kuin koira veräjästä. Coenin veljesten Menetetyssä maassa uusi, uhkaava maailma ei piittaa enää sievistelystä ja kunnian laeista, ainoastaan tulos ratkaisee.

Tommy Lee Jonesin esittämä sheriffi Ed Tom Bell joutuu kohtaamaan vaikeita kysymyksiä jahdatessaan Anton Chigurhia, joka on valmis mihin vain päästäkseen rahasalkun luokse. Chigurhin toiminta vaikuttaa käsittämättömiltä vanhenevan sheriffin vinkkelistä. Chigurhin häikäilemättömät toimintatavat ovat kuitenkin johdonmukaisia omalla kierolla tavallaan. Hän kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on, romantisoimatta. Chigurh pystyy tekemään muuttuvasta ja näennäisesti satunnaisilla tavoin toimivasta maailmasta kotinsa, jossa riskit kuuluvat osana peliin. Tosiasioiden tinkimätön tunnustaminen on puoli voittoa. Sheriffillä ei ole paukkuja samanlaiseen ennakkoluulottomaan ja kalkyloivaan järjenkäyttöön, minkä hän ymmärtää itsekin tuskallisen selvästi. Tommy Lee Jonesin minimalistinen roolisuoritus välittää nämä tuntemukset erinomaisesti katsojalle. Jonesin kasvot ovat mainiot heijastamaan sitä ahdinkoa, mihin maailmaan sopeutunut ja näin ollen voittamattoman tuntuinen vastus on vanhenevan sheriffin syössyt.

Elokuva käsittelee vanhoja teemoja raikkaalla otteella. Muutoksen ja kaiken pysyvän katoamisen teemat ovat tuttuja, mutta näin terävä kuvaus on poikkeuksellista. Katsojan kaipuu klassisiin juonenkäänteisiin on rinnastettu erinomaisesti sheriffin haluun palata tuttuun ja turvalliseen, jolloin katsoja ja sheriffi ikään kuin elävät yhdessä läpi ahdistuksen uuden ja selittämättömän edessä.

Coenin veljekset rikkovat johdonmukaisesti klassista elokuvan kaavaa, jolloin kaavaksi jää pirstaloi(tu)minen. Katsojaa helpottavat elementit jätetään vähiin, eikä Coeneille tyypillinen revittelevä huumori pääse missään kohti valloilleen, vaikka merkkejä ja sitä myöden odotusta moiselle onkin. Erittäin kuivan luokan huumoria on tosin rutkasti.

Menetetty maa on elokuvallisten keinojen ilotulitusta ja siinä mielessä tyypillinen Coenin veljesten elokuva. Elokuvan kuljetus on sujuvaa ja ohjaus kekseliästä, tosin ei kenties kekseliäisyydessään ja nokkeluudessaan esimerkiksi herrojen komediakuninkaan Big Lebowskin tasoinen. Nokkeluus on mielleyhtymien osuvuutta ja intuitiivista purevuutta, mutta keskeisenä metodina johtaa usein verrattain kepeään kokonaisuuteen. Menetetty maa on ilmaisultaan niin kattava ja sanomaltaan moniulotteinen, että nokkeluus jää älykkyyden jalkoihin.

Elokuva on täynnä mieleenpainuvia kohtauksia ja repliikkejä, joista nostan tässä erään esiin. Chirgur toteaa häntä jahdanneelle miehelle juuri ennen kuin ampuu tämän: ”Jos sääntö, jota seurasit johti sinut tähän, mitä hyötyä säännöstä oli?” Lohduton muistutus ihmiselle hänen elämänsä turhuudesta ja voimattomasta ajattelutavasta, jota on nyt liian myöhäistä muuttaa. Mutta kuten toisaalla elokuvassa muistutetaan, muutos koskee ja on aiemminkin koskenut jokaista. Jokaisella ajalla on oma Chigurhinsa, joka näyttäytyy edellisille sukupolville hinnalla millä hyvänsä toimivana mielipuolena.

Vanha mies, aika on ajanut sinusta ohi. Sinun on hyväksyttävä tosiasiat, ennen kuin voit muuttaa mitään. Kysyt kaikenkattavan ”Miksi?”, mutta älä turhaan jää odottamaan parempaa vastausta kuin ”Siksi.”