Muutoksen tuulia

Miehekäs ratkaisu Heinäluomalta, täytyy sanoa. Valta ei ollut korruptoinut häntä hakemaan väkisin jatkoa, mikä olisi junttausmekanismin avulla ollut kohtuuttoman kivuton prosessi suhteutettuna jäsenistön heikkoon kannatukseen. Demokratia toteutuu nyt yhden hienon päätöksen johdosta, ja on siis sikäli pikemmin sattumaa kuin mitään muuta. Tarkoitan sitä, että neuvoa-antavaan on jatkossa mentävä, mikäli haluamme aktiivisen puoluekentän. Tämä on tietenkin vain yksi korjattava seikka lukuisten joukossa.

Erkki Tuomioja nousi hetkessä uuteen ja yllättävään asemaan, puheenjohtajavaalien ennakkosuosikiksi. Haastajia saapuu, se on varmaa. Vaaliretoriikassa välähtelee varmasti yksi sana ennen muita: muutos. Muutos on mielenkiintoinen käsite, joka on nykypolitiikan puheissa ottanut tuulta alleen melkoisissa mittasuhteissa. Puhutaan rohkeudesta muutokseen, muutoksen kohtaamisesta, muuttuvaan maailmaan sopeutumisesta ja visionäärisyydestä muuttuvien olosuhteiden edessä. Politiikan sanasto kuulostaa tässä suhteessa epäilyttävän samankaltaiselta kuin elinkeinoelämän vastaava. Mielestäni on hyvä keskustella muutoksen tärkeydestä, mutta myös usein retoriikan taakse jäävästä seikasta: Miksi muutos on hyvästä, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan ja onko suunnalla niin väliä?

Muutos vie meitä pois tutusta ja turvallisesta. Nyt muutosta onkin tapahtumassa. Tuomiojan kohdalla muutokseen liittyvä imago on kenties ristiriitaisempi kuin kellään muulla demarien johtoportaan edustajalla. Hän on "ikinuori", mikä käännetään välillä hänen edukseen, välillä haitakseen. Toisessa leirissä hän on vastarannankiiski - siis muutosta vastaan - toisessa leirissä aidon sosialidemokratian eteenpäinviejä, muutoksen airut.

On mielestäni selvää, että valitaan sitten (lähes) kuka tahansa Heinäluoman jatkajaksi, muuttuu SDP siinä samassa. Muutoksessa olennaisinta on sen suunta, ei muutos itsessään. Varmaa on, että suunnasta käydään lähitulevaisuudessa kiivasta keskustelua, ja hyvä niin.